lauantai 20. marraskuuta 2010

Ensimmäistä kertaa itse - Das erste Mal selbst Schwarzbrot backen

 Mitä suomalainen  kaipaa ulkomailla aina eniten? Tietysti ruisleipää! Ja tässä se on. Teimme kaverin kanssa tänään perinteistä ruisleipää.
Wonach sehnt sich ein Finne  am meisten im Ausland? Natürlich nach dem Roggenbrot! Und hier ist es. Mit meiner Freundin backten wir heute Brot.


Ja tässä koko prosessi. Tuloksena koko päivän uurastuksesta kahdeksan rukiista hapanleipää.
Und hier die ganze Pozedur. Als Ergebnis der ganztägigen Arbeit haben wir jetzt insgesamt acht Schwarzbrote aus Sauerteig.

8 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Komean näköisiä limppuja oikein! Voisitko antaa reseptin, jota käytitte. Oliko teillä jotain hapanjuurta käytössä?

Tuula kirjoitti...

Nam, pitaisikohan tehda taas itsekin.

anja kirjoitti...

Löysin blogiisi vähän aikaa sitten ja luen varsinkin tuon saksankielisen osuuden hartaudella. Kiitos siitä.
Miten onnistuit noin upeita ruisleipiä paistamaan. Onko sinulla joku resepti ja mitä käytit kohottamiseen? Tekisi mieli kokeilla.

Kirlah kirjoitti...

Huom, tämä oli ensimmäinen kerta pitkän elämäni varrella, kun huomasin, että voisi kai ruisleipääkin kokeilla tehdä. Ja onnistuivat yli odotusten ja oli jopa maukasta. Reseptejä on kai kaikenlaisia, mutta meillä oli tällainen:

Kaveri oli säästänyt meidän leipomista varten jostain nyrkinkokoisen palan taikinaa, joka otettiin pakkasesta edellisenä päivänä, sulatettiin ja lämmitettiin lämpimäksi. Sitten vain isoon astiaan taikina ja sinne 3 litraa lämmintä vettä. Taikina liotettiin ja hierottiin veteen velliksi. Lisättiin ruisjauhoja vähitellen, niin kauan että saatiin velli, noin yksi kilo.
Velli laitettiin yön yli muhimaan keittiön pöydälle. Seuraavana päivänä lisättiin yksi pkt hiivaa, suolaa ja 3 kg ruisjauhoja. Vaivattiin ja annettiin nousta lämpimässä paikassa pari tuntia.

Leivottiin limpuiksi, joiden annettiin nousta tunti. Meillä on vuolukiviuuni, jossa oli noin 250 astetta. Katajaluudalla putsatulle arinalle mahtui kerralla 4 leipää. Annoimme paistua n. 45 min. Sitten seuraava satsi, ja kas, meillä oli yhtäkkiä 8 leipää.

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: tuossa ohjeessa mainittu juuri meillä olki, mutta ei leivistä juuri happamia tullut.

Tuula: kuulostaa siltä, että olet tehnyt monestikin, eli olet oikein konkari tässä asiassa.

Anja: Kiitos, toivottavasti viihdyt jatkossakin. Tuossapa tuo resepti, kyllä meidän mielestä tuo hiiva oli välttämätön, ainakin meidän taikinassa.

Rosina kirjoitti...

Tosi hienon näköisiä limppuja!
Pystyisinpä minäkin nauttimaan niistä, mutta kun en voi syödä ruisleipää.
Pahuksen vatsa. :(
Jälkiuunileipää joskus maistelen pari siivua.

Kirlah kirjoitti...

Rosina: onkohan niin, että usein juuri ne, jotka eivät ruisleipää jostain syystä saa tai voi syödä, haluaisivat sitä kaikkein eniten. Olen ollut huomaavinani, että vaalean leivän syönti lisääntyy.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Mahottoman komeita leipiä. Siivulle paksulti voita, NAM.